torstai 26. syyskuuta 2013

Hän sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Mark.16:15

Eilen tein jättisiivouksen mun vaatekaappiin ja viskasin melkein kaiken menee.. No ainaki yli puolet. Mä oivalsin monia totuuksia. Mä ymmärsin et se mikskä Luoja on tarkottanu mut olee, pyrkii pintaan. Mä oon palaamassa juurilleni, niinku mun äiti osuvasti sano. Mä alan todella välittämään. Mä alan todella kunnioittamaan tätä kaikkea mun ympärillä. Mä alan löytämään itseäni.. Kristuksessa. Mä oon huomannu et viime aikoina tekemäni valinnat ja päätökset on jotenki alitajuntasesti menny paljolti sen olettamuksen mukaan et mä lähden reissaamaan, mä en tarvi paljo mitää. Se unelma kasvaa mun sisällä koko ajan, mut mä en ota stressiä; kävi mitä kävi, Herra pitää huolta.

Oon muuten usein miettiny et Afrikkalaiset on paljo onnellisempia ku me. Jumala tekee suurempia tekoja ja ihmeitä siel ku täällä. Ku niil ei oo mitää. Niil ei oo mitää muuta ku paljas usko. Niil ei oo mitää muuta mihin turvata ku Jumala. Tääl meil turvaudutaa eka kaikkee muuhun ja sit ihan viimesenä vast Jumalaan. Ei mikää ihme et Jumala mielellää siel tekee suuria ihmeitä, ku ne ihmiset palavasti elää Jumalalle, ne hengittää Luojalle. Mä haluan Afrikkaan opettelee elää samalla lailla. Opettelee luottaa ja uskoo yhtä vahvasti ja palavasti. Yhtä lapsenomaisesti.

Mä en tiedä lähdenkö mä ikinä reissaamaan vai en, ja jos, niin milloin. Herra tietää. Voin kaikesta sydämestäni huokasta, että tapahtukoon Sun tahtos Isä. Ja mä haluun mennä tasan sinne minne Hän johtaa! Ja ihan sama missä mä tuun olee, mun rukous on, että käytä mua Herra. Käytä mua. Tässä mä oon. Polvistuneena sun edessäs. Ymmälläni sun armosta ja ihanuudesta. Sun suurudesta. Oon kokonaa, jokaista soluani myöten, Sinun. Anna mun olla soihdunkantaja, pieni peikonpoikanen takkutukka sydän täynnä unelmia ja taskussa menolippu Taivaaseen, jakamassa toivoa ja rakkautta. Kertomassa ihmisille helmiä Totuudesta.

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
Joh.16:13

Aamen.



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

"Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." 
Joh.8:12

Syksy tekee tuloaan ja maailma muuttuu aina vaan kauniimmaksi. Mut silti mä tuun aina vaa surullisemmaksi ku mä avaan lehden ja luen kuinka isät on taas tappanu perheensä, miehet vaimonsa ja joku nuori ampunu kymmenen. Mikä ihmisiä vaivaa? Miks ne tappaa toisiaan? Eiksne muka oikeesti nää mitää muuta ulospääsyy siit kurast mis ne rämpii? Kellään ei oo oikeutta riistää toisen henkee. Se on ainut asia mitä tiedemiehetkää ei oo pystyny keksimää. Se et miten puhaltaa ihmiseen elämän henkäyksen. Se on yksin Jumalan heiniä. Mut kato maailmaa sun ympärillä. Onks tappamisest tullu yks vaihtoehto muiden joukossa? Huh.

"Jos sua sattuu ota burana. Jos ahdistaa mee juttelee jollekki. Tai tietty voit myös ottaa kättä pidempää ja kylvää tuhoo sun ympärille." Niinkö se menee? Onks tost oikeesti tullu vaihtoehto?



Kuin paljo onkaa menny pielee täs nyky-yhteiskunnas.. on rahaa ja viihdykettä, mut ihmisil on silti vaa pahempi olo. Ja jostain syystä toisen, ja oman siinä samalla, hengen riistämisestä on tullu vaihtoehto, yks keino selvitä tilanteesta jossa on tiukilla. Se on niin väärin. Se saa mut miettii elämän älyttömyyttä.. se saa mut miettii ihmisten salaisuuksia jotka ne on kätkeny syvälle sisimpäänsä, pois päivänvalolta. Kaikki tää saa mut miettii et MITÄ, MITÄ VITSII on menny pieleen.. se saa mut itkee ja ikävöimään parempaa maailmaa, parempaa tulevaisuutta. Se saa mut olee ku tulisil hiilillä, ku mä ymmärrän et mä en voi enää olla paikoillaan. Mun on mentävä kaduille ja kujille ja julistettava kaiken voittavaa rakkautta. Ei oo muuta mahollisuutta. Kuka niille tyhjille vihasille epätoivosille ihmisille siitä kertoo jos ei me, jotka ollaan löydetty Totuus ja Todellinen Rakkaus? Ha mieti sitä. On itsekästä pitää maailman upein aarre vaan itellään, piilossa. Ku niin moni sitä etsii kuollakseen, ehkä tiedostamattaankin. Ja ku sitä ei löydy ni kuinka epätoivosiin tekoihin ihminen onkaan valmis.. et löytäis vihdoinki rauhan. Mä en voi enää olla paikoillaan. Mä en vaan voi. Voitsä? Kysy sitä iteltäs ja vastaa rehellisesti. Mieti mitä Jeesus tekisi. What would Jesus do?

"Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne."  
Joh.13:34


Aamen.