Ihan ku mä oisin hukannu palasen itestäni; palasen mitä oon jonnekki maailman myrskyihin. Otan jokaisesta jotain, yritän parsii niistä jotain mikä just ja just pysyy kasas ja oon jokaiselle sitä mitä se haluu nähdä ja kuulla. Mut millanen mä oikeesti oon? Voi kuin eriskummallista elämä välil on. Kuin sitä vaa kaipaakaa toisten hyväksyntää ja huomioo. huh huh. on surullist kuin liikaa kiinnitetää huomioo kuoreen, eikä niinkää siihen mitä siel sisäl on. koska se mitä siel on..se on jotain niin kaunista ja ainutlaatusta et oikeesti sellasen edes pitäs olla täynnä pyhää kunnioitust ja ihmetyst. Koska ihminen on Jumalan upein luomus, kaikki yksityiskohdat..kaikki..vau.

"Elämän antaminen toiselle on sitä, että on täynnä pyhää ihmettelyä ja kunnioitusta toisen ihmisen salaisuuden edessä; että näkee kauneuden kaiken sen sisällä ja takana mikä toisessa on särkynyt."
  - Jean Vanier

Ja sit yhtäkkiä kaikki voiki vaa kadota ja lakata olemasta. Kaikki on nii pienest kii. Mua pysäytti ja kosketti tosi paljo eilen ku oltii menos tyttöjen kaa Helsinkii ja oli käyny aika paha onnettomuus matkan varrel ja siin kuoli kaks ihmistä ja me ajettii sen paikan ohi ni mä aloin itkee ku mä näin sen auton,se oli ihan rytyssä. Ja mä ajattelin et tuolla on istunu ihmisiä. Samanlaisia ku me, samanlaist lihaa ja verta, täynnä unelmii ja salaisuuksia, odotusta ja arkisii probleemii. Ne on hengittäny tätä samaa ilmaa ja tuntenu tän saman maan jalkojen alla, mut sit yhes sekunnin murto-osas voi kaikki muuttuu eikä niit ihmisii enää oo. Kuin pienest elämä onkaa kii. 

Ja mä jäin aattelee kuin mulle ois voinu käydä ihan samal taval. Mä ajan paljo, liikentees voi käydä koska vaa mitä vaa. Niimpä tajusin et mä haluun alkaa näkee joitain asioit eri taval. Haluun alkaa kohtelee ihmisii paremmin, haluun olla täynnä pyhää ihmettelyy ja kunnioitusta jokaisen ihmisen salaisuuden edessä ja haluun oppii näkee kauneuden kaiken rikkinäisyydenki keskel. Mun pitää alkaa nähä elämää ja ihmisii vähä uusin silmin, ja keskittyy enemmän toisii ku itteeni. Haluun elää sellast elämää johon Jumala on mut kutsunu, jonka Jumala on mua varten suunnitellu ja laatinu. 

Mä ajattelin ku oltii ajettu sen
onnettomuuspaikan ohi, et kuin kiitollinen oonkaa Jumalalle. Ku saan olla elossa.

Aamen.

"Sinä tiedät, että minä olen Herra, 
 kaikkien luotujen Jumala.
 Onko minulle mikään mahdotonta?"
  Jer.32:27

Tää päivä on alkanu ihanan spontaanil ja erilaisel taval ku yleensä! Mikä vois olla parempaa ku aamu kasilt Sapokan kallioil, siel vesiputouksen yläpuolel chillailu superhyväs seuras, kahvii, jutteluu ja heräävä kaupunki..vesiputouksen solina, linnut, usva..upee rauha.. ja Jeesus siel meijän kaa :) Ihan parhautta. Mä kaipaan sellast lisää. Sellast elämän pitäis olla. 

Aamu jatku siitä sitte hyväl salitreenil ja loppupäivä meniki lapsosten kaa hiekkakakkui rakennelles ja tehtii hauska seikkailuretki paljain jaloin peltojen keskelle, pikkuset kahlaili joessa ja me pompittii ja naurettii ja ihan ku ois jo kesä! :) 

Oon viime päivin jotenki saanu vaa sellast rauhaa ja hmm viel enemmän luottamust Jumalaa kohtaa. Tää tuntuu hyvältä. Jumalan kaa eläminen tuntuu nii hyvält. Luin eilen illal pitkäst aikaa siit hartauskirjast päivän tekstin, ja se oli jotenki tosi kaunis. Sopi hyvin kaikkee menneesee mitä on viime kuukausien ja ehkä jopa kuluneen vuoden aikana ollu. Pakko kirjottaa se tähän kans.

" Älä vaadi itseltäsi liikoja. Voin kääntää jopa virheesi siunauksiksi. Rajallinen käsityskykysi saa sinut helposti takertumaan menneeseen. Toivot voivasi perua päätöksiäsi, joita nyt kadut. Tämä on kuitenkin ajan ja energian tuhlausta ja aiheuttaa vain turhautumista. Älä pyöriskele menneisyydessä vaan anna virheesi minulle. Katso minuun ja luota siihen, että loppumattomassa luovuudessani voin kutoa jotakin suurenmoista sekä hyvistä että huonoista valinnoista.

 Koska olet ihminen, et voi välttyä virheiltä. On ylpeyttä kuvitella voivansa elää virheettömästi. Epäonnistumisistasi saattaa tullakin siunausten lähde, sillä virheet tekevät sinut nöyräksi ja auttavat ymmärtämään muiden ihmisten heikkoutta. Kaikkein parasta on, että epäonnistumiset korostavat riippuvuuttasi minusta. Voin tehdä virheidesi suosta jotakin kaunista. Luota minuun ja katso, mitä minä teen." 

Rukoillaa et me voitas yhä enemmän vaa luottaa Jumalaan kaikessa. Luottamaan ja kattomaan mitä Hän tekee. Koska Jumalan teot on ihmeellisiä, ja sellasii mitä me ei ikin ees osattais kuvitella. 

Muista hei et Jumala on rakkaus.

"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. -- Joka tunnustaa  Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä." 1.Joh.4:12-13,15-16

 Aamen.

"Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, 
   jotka kaipaavat pyhälle matkalle.

Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa
virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen."
Ps.84:6-8

Tänään on ollu hyvä päivä. Heräsin kympilt, kiskoin vaatteet niskaa ja lähin ehtoolliskokouksee, aamupalaks otin mukaa kahvii ja rahkaa :) Keskittyminen kokoukses oli aika nollassa, mut oli hyvä olla silti siel. Kattelin sitä isoo ristii siel edes, ja mietin milt Jeesuksest mahto tuntuu ku se roikku siel.. juku ku mä rakastan Jeesusta! Kokouksen jälkee oli yks ihana kohtaaminen, joka piristi jotenki tosi paljo mua, jostain tosi syvält jotenki. Ku viime viikot on ny ollu vähä mitä sattuu, ni se kohtaaminen tuli jotenki just täydellisee aikaa ja tuntu ku auringonsäteet ois vähä pilkahdellu mun kasvoille, ehkä sydämeenki. Vau. Ja sit hmm käytii vähä ostoksil ja syömäs ja katottii leffa joka oli tosi hyvä ja syötii jätskii tottakai ja mmm juteltiin ja mä vaan koin rauhaa. Ymmärsin jotenki, et tää kaikki on Jumalan kädes. Ihan kaikki. Joten no panic. 

Huomen aamuvuoroon ja sit ehkä vois mennä salille, ihana päästä nostelee punttei ku ollu viikon tauko töitten takii! Ja jos Herra suo ni olispa taas kiva tutustuu siel uusiin ihmisiin, olis kiva jotenki sielki ain jollain taval jakaa rakkautta eteenpäin! Ja keskiviikkona ois tarkotus lähtee helsinkii ettii valmistujaismekkoo..hmm oon viimeks pikkutyttön käyttäny mekkoi, täst tulee kyl jännää. Vaikee uskoo et parin viikon pääst koulu on ohi ja sit oon vapaa, mmm moottoritie on kuuma ja se kutsuu.. mut mul on rauha. Mä kuljen käsi kädes Jumalan kaa, vieköön Hän minne haluu, koska mä tiiän et se on parasta! Niinku mä aikasemmin sanoin, tästä noustaan..

Aamen.