Mark.16:15
Eilen tein jättisiivouksen mun vaatekaappiin ja viskasin melkein kaiken menee.. No ainaki yli puolet. Mä oivalsin monia totuuksia. Mä ymmärsin et se mikskä Luoja on tarkottanu mut olee, pyrkii pintaan. Mä oon palaamassa juurilleni, niinku mun äiti osuvasti sano. Mä alan todella välittämään. Mä alan todella kunnioittamaan tätä kaikkea mun ympärillä. Mä alan löytämään itseäni.. Kristuksessa. Mä oon huomannu et viime aikoina tekemäni valinnat ja päätökset on jotenki alitajuntasesti menny paljolti sen olettamuksen mukaan et mä lähden reissaamaan, mä en tarvi paljo mitää. Se unelma kasvaa mun sisällä koko ajan, mut mä en ota stressiä; kävi mitä kävi, Herra pitää huolta.
Mä en tiedä lähdenkö mä ikinä reissaamaan vai en, ja jos, niin milloin. Herra tietää. Voin kaikesta sydämestäni huokasta, että tapahtukoon Sun tahtos Isä. Ja mä haluun mennä tasan sinne minne Hän johtaa! Ja ihan sama missä mä tuun olee, mun rukous on, että käytä mua Herra. Käytä mua. Tässä mä oon. Polvistuneena sun edessäs. Ymmälläni sun armosta ja ihanuudesta. Sun suurudesta. Oon kokonaa, jokaista soluani myöten, Sinun. Anna mun olla soihdunkantaja, pieni peikonpoikanen takkutukka sydän täynnä unelmia ja taskussa menolippu Taivaaseen, jakamassa toivoa ja rakkautta. Kertomassa ihmisille helmiä Totuudesta.
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.
Joh.16:13
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti