torstai 22. marraskuuta 2012

Dear God

" Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella."  
Jes.55:9

Vau, mikä rauha oikeesti on ku kulkee käsi kädes Jeesuksen kaa! "And would you tell me, how could it be any better than this?" 

Aamen.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Juokse poika. Juokse. Sä kerkeät vielä. Tänään. Juokse minkä ikinä pääset, niillä jaloilla jotka Luoja on just sua varten, sun tarpeisiin suunnitellu. Sulla on tämä päivä. se on kaikki mitä sulla on. Tää on pelastuksen päivä. Juokse. Jeesus odottaa sua. Kädet levällään. Hän odottaa sua kuin isä tuhlaajapoikaansa. kotiin. sydän täynnä ikävää ja rakkautta, niin täynnä rakkautta et meinaa pakahtuu.koska sä olet aarre ja sun jalat on luotu kulkee Taivasta kohti. Jumala on asettanu meihin jokaiseen kaipuun ja janon. Luojan luo, Hänen yhteyteen. vaan kuin helposti me kaikella maallisella yritetäänkään täyttää sitä kaipuuta, sitä tyhjiöö sisällämme, eikä tajuta et sitä ei voi millään mitä täs maailmas on täyttää. ei pysyvästi ja niin et siit sais sellasen upeen rauhan. sen voi vaa yksin Luoja täyttää rakkaudellaan, koska Hän sen on meihin luonukki. yhtä ainoaa tarkotusta varten.


Ja usein käy niin et ku me etitää kaikkee mikä täyttäis sen huutavan kaipuun meijän sisäl, me unohdetaan mitä varten me ees ollaa tääl. ja jos et malta pysähtyy, ni mieti samal ku juokset tai heittelet kärrynpyörii tai miten ikinä kuljetkaa tätä sun ainutkertasta retkeäs eteenpäin, et mikä on elämän tarkotus. Sun elämän tarkotus. koska sillä tosiaan on tarkotus. Jumalan suunnitelmat on paljon suurempia kuin meidän. juokse minkä jaksat ja kun et jaksa Jeesus kantaa sua ja juoksee sun puolesta ja sä oot matkalla kohti TAIVASTA.
Tiiäksä mikä sun tarkotus on? Rakastaa.

"Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja 
sinun oikea kätesi tukee minua.
Ps.63:9

Aamen.


torstai 8. marraskuuta 2012

Mä en muistanut kuin hyvältä itkeminen voi tuntua. Turvallisesti äidin sylissä. Pitkästä aikaa. Aluks mä itkin ihan pikkuasiasta, mut sit mä en osannu lopettaa sitä ja kai mä itkin sit vähä kaikesta loppujen lopuks. En mä ees oikee tiiä mistä. Kaikesta vaan. Ja mä ajattelin kuin kaikkien pitäis itkee joskus sillä lailla. Sais itkee maailman vaatimukset, surut ja kaiken tän elämän älyttömyyden pois. Sais olla pieni avuton lapsi jonkun isomman ja turvalliseman vieressä. Edes hetken verran.

Itku puhdistaa sielua. Mun mielestä itkevä ihminen on siinä kaikessa riipasevassa rikkinäisyydessään ja herkkyydessään tosi turvallinen, kaunis ja ehkä huojentavakin näky. Koska sillon tietää et se ihminen oikeesti elää, tuntee ja kokee. Asiat koskettaa. Musta se on kaunista. Niinä hetkinä aina ymmärtää et me kaikki ollaan kuitenki kaikesta huolimatta samanlaisia. Loppujen lopuks. Jumalan taideteoksia, jotka välittää.


Mulla on rauha. En jaksa enkä halua murehtia ja huolehtia huomisista joita mun eteen tulee. Mulla on Jeesus ja se riittää. Mä sanon sen taas, koska joka päivä mä ymmärrän sitä enemmän ja syvemmin. Ja mitä enemmän mä sitä ymmärrän, sitä syvempi rauha mulla on. Tästä viikonlopusta on tulossa ihmeellinen. Mennään nuortenporukalla viikonlopuks merenrannalle leireilee ja rakastumaan syvemmin Kristukseen. Sellanen kutina mul ainaki on. En malta oottaa et pääsen kuutamouinnille ja ylistyssaunaan. En malta odottaa istumist nuotiol porukas ja kauniin kauniin meren ja tähtitaivaan katteluu. Löhöilyy ja yhes rukoilemist. Itkuu ja nauruu, toivoo ja iloo. Rakastan. Herra siunaa meijän leiri.

Jeesus oot mun Kuningas.Oot TIE, TOTUUS ja ELÄMÄ ja mä rakastan sua koko pienellä sydämelläni. Rakastan sua ja sun suunnitelmia, vaikken niitä ymmärrä. Mut mä rakastan niitä koska mä tiedän et ne on parhaita. Rakastan sitä kuin sä et koskaan luovuta mun suhteen. Rakastan sitä kuin sä oot muuttanu mua ja muutat koko ajan. Rakastan sua koska oot antanu mulle elämän. Jeesus mä rakastan sua.


Aamen.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Remind me who I am

"When I lose my way,
And I forget my name,
Remind me who I am.
In the mirror all I see,
Is who I don't wanna be,
Remind me who I am.
In the loneliest places,
When I can't remember what grace is."




Noi sanat kertoo musta. Ihan varmasti. Mä en ymmärrä elämää. Oon aivan pihalla. En jaksais en jaksais mut silti pääs pyörii ne samat jutut aina vaa joita ei jaksais. ei enää. kaikki voimat on jo käytetty. Jumala en jaksa. en mitää turhaa en mitää sähläyksii jotka vaa kuluttaa ja hajottaa, jättää kaipaamaa. vaik neki opettaa. mut silti. vain sussa jaksan roikkua, se on kaikki mihin mä kykenen. vain tämä päivä tämä hetki on kaikki mitä on, ja Sinä, Sinä vain. Kaikki mitä mul on. Ja sussa haluun pysyy.ikuisesti. koska oon ihan pihal, kaikki on sekasin, tai kai se on sisin joka on sekaisin. Sieluni. joka on sun, nyt ja aina sen lupaan vaikken oo hyvä lupauksii pitää mut mä tiiän ettet luovuta mun suhteen, et koskaan. anna sydämeeni ylistys ja kiitos. joka hetkes, anna niist tulla mun asenne. ylistyksest ja kiitoksest Herra sitä mä rukoilen.


Ja joskus saattaa unohtua, keitä me ollaan. joskus kun sydän tuntuu kiveltä ja me juostaan kai jonnekin vaan,pakoon kaikkea tai elämää ylipäänsä ja ei edes pystytä enää muistaa mitä armo on. ni muistuta sä Jeesus. tai ku peilistä katsoo ihminen, joka me ei haluttais olla. se tekee niin kipeetä. koska me ollaan kuitenkin jokainen Sun uniikki taideteos. muistuta sä sillon meitä. meidän arvosta. identiteetistä. kenelle me kuulutaan. tämä suuren suuri maailma ja minä pienen pieni tyttö, jonka käsi on tiukasti Jumalan kädessä ja joka kantaa unelmiaan taskussaan, rakkautta sydämessään ja kenkiä ei ollenkaan. 

"Tell me once again who I am to You,
Who I am to You.
Tell me lest I forget who I am to You,
That I belong to You.
To You."


Välillä unohtuu. kuka mä olen? kai haluaisin vain hengähtää, syliin käpertyä ja hetkeksi maailmalta piiloutua. vältellä peilejä ja kaikkea pahaa. pieni hetki vain, kunnes aurinko taas nousee, maalaa taivaan ja kultaa pellot ja muistuttaa kaiken kauneudesta. muistuttaa kuka mä olen. usein se unohtuu. liian usein. Mut Herra, muistuta sä mua. Kuka mä olen. Muistuta keneks sä oot meijät kutsunu olee. Millaseks sä oot meijät tarkottanu ja luonu. auta mua uskoo, et mä olen sun rakkaasi. Jumala, auta meitä uskoo et me ollaan Sinun lapsiasi. Kerro meille aina uudestaan ja uudestaan keitä me ollaan sulle. Kerro ettei me unohdettais sitä. Et me kuulutaan sulle. Yksin Sulle.

"When my heart is like a stone,
And I'm running far from home,
Remind me who I am. When I can't receive Your love, 

Afraid I'll never be enough,
 


Remind me who I am.
If I'm Your beloved,
Can You help me believe it."

- Jason Gray 

Niinä hetkinä ku sä pelkäät ettet oo tarpeeks, et riitä, ni älä usko sitä ääntä sun sisällä. Se on valetta. Täyttä valetta, joka me liian helposti uskotaan. Mut älä sä usko sitä, vaan usko ja muista se että sä oot Jumalan aarre. Ja sä todellakin oot tarpeeksi. Sellasena ku olet.


 Kuka sä oot? Jumalan rakas lapsi, korvaamattoman upee ja tärkee taideteos. Syy jonka takia Jeesus roikku ristillä.

 
Aamen.