Kauhee reissukuume! Samalla ku haaveilen reissaamisesta, yritän kiihkeesti ettii mun elämän tarkotusta. Rukoilen et Herra neuvois ja näyttäis mikä on se mun juttu, minne suuntaan mun pitäis ottaa seuraava askel, sit ku sen meinaan ottaa. Kattelin just Kilroyn sivuilta kaikkia seikkailuja ja reissuja mitä niillä on.. ja mut täytti valtava kaipuu päästä reissuun. Seikkailemaan. Samalla mietin et miten ikinä mä selviäisin ja osaisin ja pystyisin.. ja samalla mietin et en haluais lähteä yksin, mut toisaalta sekin olis varmasti antosaa. Huoh. Mut luotan siihen et Jumala pitää kaikist näistäki jutuista huolta.
Mut oikeestaan se mitä mä haluun tällä kertaa sanoa, löytyy Nicky Cruzin kirjasta Sydän tulessa. Luin viime lauantaina nuortenillassa nää jutut kaikille ku mulla oli juontovastuu, ja koska nää Nickyn sanat on must niin ihmeellisiä ni kirjotan ne nyt tänne. Se kirja sytytti ainaki mun sydämen tuleen. Ihan tosi, mul ei oo ikinä käyny sillee ku oon lukenu jonkun kirjan, mut nyt kävi. Se oli kesän alkua, ja mä olin aivan tulessa.
Jos tahdot muuttaa maailman, aloita siitä, että annat Jumalan muuttaa sinut. Että Jeesuksen palavasta rakkaudesta tulee sinun palava rakkautesi. Että Pyhä Henki saa olla ainoa oppaasi ja opastajasi joka askeleella, päivän jokaisena hetkenä. Että annat Jumalan sytyttää sydämesi tuleen sielujen voittamiseksi.
Sen sijaan että vietät elämäsi rukoillen siunauksia, rukoile, että Jumala käyttää sinua siunaamaan muita. Sen sijaan että ponnistelet saadaksesi mukavan elämän ja varakkuutta ja voidaksesi syödä hyvin, rukoile, että Jumala käyttäisi sinua auttamaan toisia saamaan hyvän elämän, katon päänsä päälle ja ruokaa. Sen sijaan että etsit ihmeitä, anna Jumalan muuttaa oma elämäsi Hänen tahtonsa eläväksi, hengittäväksi ihmeeksi.
Niin monet ihmiset ottavat Jeesuksen vastaan, mutta riippuvat kiinni menneisyydessään. He kuulevat sanoman anteeksiantamuksesta, mutta sydämessään hei eivät ota sitä vastaan, eivät usko sitä. He eivät voi kuvitella, ettei sillä mitä he ovat tehneet, ole enää väliä. He eivät voi tuntea saaneensa anteeksi. Siksi kahleet pysyvät. Menneisyyden synnit kytevät vieläkin heidän mielessään ja houkuttelevat heitä, kutsuen heitä takaisin. Sen aaveet, mitä he olivat, vaivaavat heitä edelleen.
Näen sitä joka päivä. Se tekee ihmisistä luopioita, saa heidät lankeamaan entiseen elämäntapaansa. Heikkona hetkenä etsimään käsiinsä vanhat ystävänsä, lankeamaan takaisin huumeisiin, seksiin ja syntiin. Näin tapahtuu, kun ihmiset vastaanottavat uuden tulevaisuuden mutta eivät päästä irti vanhasta. Eivät hellitä otettaan syyllisyydestä ja tunnonvaivoista. Eivät anna itselleen anteeksi, niin kuin Jeesus on antanut heille anteeksi. "Katso, nyt on otollinen aika", apostoli Paavali kirjoitti, "nyt on pelastuksen päivä" (2.Kor.6:2).
Ei riitä, että vastaanotamme Jeesuksen ja pyydämme anteeksi syntejämme, meidän täytyy myös sanoutua irti siitä, keitä kerran olimme ja omaksua kokonaan uusi päivä - pelastuksemme päivä. Päivä, jonka Jumala ei enää muista syntejämme; jolloin millään mitä olemme tehneet, ei enää ole väliä, vaan ainoastaan tulevaisuudella on väliä. Sen tarvitsee olla enemmän kuin pelastuksen päivä; sen tulee olla syvälle käyvän muutoksen päivä. Uuden toivon ja uusien unelmien päivä - uudistuneen sydämen, mielen ja sielun päivä.
Saatana elää menneisyydessä. Hän on kerran olleen ruhtinas, murheen ja syyllisyyden kuningas. Hän elää pitääkseen meidät siellä, muistuttaakseen meitä siitä, mitä olemme tehneet ja kuinka kauheita olemme olleet. Hänen mielensä on täynnä menneitä voittoja, aikoja jolloin hän sai meidät tekemään syntiä, kompastelemaan ja kaatumaan hänen valheidensa tähden. Sillä hän tietää sydämessään, ettei hänellä ole muuta kuin menneisyys. Kun pelastus tulee, saatanan ote heltiää. Ja hänellä on jäljellä ainoastaan toivo saada meidät ajattelemaan, että olemme edelleen vankeja. Hän ei enää voi saada sieluamme, mutta hän voi tehdä meidät onnettomiksi ja tehottomiksi Jumalan lapsina.
Älä anna hänen tehdä sitä. Älä anna hänen täyttää mieltäsi epäilyksellä ja hämmennyksellä, menneiden syntien muistolla - syntien, jotka Jumala on päättänyt unohtaa. Syntien, jotka meidän tulee unohtaa, ennen kuin voimme todella mennä eteenpäin.
Wow.. mitä tohon nyt sit enää lisäis.. muutakun aamen!
And you shall know the truth,
and the truth shall make you free.
John.8:32
Mietippä tota. Elätsä niin et sun elämä, ja oikeestaan kaikki mitä teet ja oot, tuottaa kunniaa sun Pelastajallesi? Pelastajalle, joka tuli että sä saisit yltäkylläisen elämän. Joka tuli jotta sä oppisit tuntemaan Totuuden ja saisit olla vapaa. Pysähdy välillä miettimään. Sut ja mut on luotu rakastamaan ja palvomaan Jumalaa ja tuottamaan Hänelle kunniaa kaikessa mitä me tehdään. Sut ja mut on luotu rakastamaan ja olemaan Jumalan rakkauden kohteita. Meijät on luotu Jumalan rakkauden välikappaleiksi. Rakkaus. Mä en ikinä väsy puhumaan siitä. Koska se on kaikista suurinta. Ku sä opit tuntemaan Totuuden, sä opit ymmärtämään mitä rakkaus todella on.
Aamen.
Parasta meditaatioo
ainoota oikeeta hengellistä nautintoo
kuppi kahvia ja Raamattu kourassa
on pala taivasta
Elämän veden lähde on siellä syvällä
Rakkauden Pojan veden virtaa lähellä
pinnan alla se on piilossa siltä
joka ei nää arjen hunnun läpi iäisyyttä
ei oo kiire mihinkään
kun juureni Kristuksesta imevät elämää
armosi lämmössä kasvan ja lepään
että voisin kantaa paljon hyvää hedelmää
Ei multa mitään puutu kun Herra paimentaa
vihreillä niityillä mä saan lepäillä kun jengi vain stressaa
ei maistu arki samalta kun Jeesus on läsnä
Sä oot tässä vaikka mä ahdistun mä masennun ja häslään
siis mikäpä nyt tässä on ollessa kun virvoitat mun sieluni
saan jättää mun ongelmat
saan iloita kun mieluummin mä nautin ku itken
mä rauhotun Sun edessäs
Raamattu kädessä
Kun Sanasi äärellä saan syödä kylläkseni
sisäinen rauha sydämessä suoritan askareeni
vaikeuksissa uskon että ohjaat askeleeni
kun lankean niin muistan että annat anteeksi
joka aamu auringon noustessa
katselen ikkunasta samalla kun siemailen sumppia
rakkauden varjossa lepohetken saan arjen haasteista
Parempaa kun mikään muu on saada olla edessä Jumalan
nauttien Hengen ravinnosta
lukien Raamattua
Jeesus mun identiteettinä saan varttua
Sanasi näyttää Susta enemmän kun laajakuva
katseeni Hänessä joka mulle antaa apua
joka ei ilkeyttään koskaan satuta
aina kun oon levoton Jeesuksen edessä saan rauhan
- Katajainen Kansa
Aamen.
I'm the street lights that guide you home
I'll be the G.P.S when you've lost your phone
I'll be the song that's rockin' in your headphones
I'll show you the signs
To let you know
You'll never be alone
- Capital Kings
Mä tiiän et tää on elämää. Ja tälläst se vaa välil on. Mut mul on nii pitkän aikaa ollu hyvä olo, et mua harmittaa ku tänää illal tuli tosi kökkö olo. Mä istuin muiden kaa ja kuuntelin puheen sorinaa, suunnitelmia, naurua.. ja mä ajattelin et minne mä oikein kuulun. Tuntu ulkopuoliselta jollain tavalla. Mä mietin et mikä on mun paikka. Seurakunnassa ja maailmassa yleensäkin. Ja mä katoin poikaa jota en ollu nähny pitkään aikaan. Muistin kaiken. Se kaipaus. Ne vuodet, kauan sitten, ku mä olin liian nuori ja tyhmä et rakastuin saavuttamattomaan. ne tuli pintaan ja mä tunsin ku mut ois hylätty. Kaikki muut on parempia kauniimpia kunnianhimosempia viisaampia ja vaikka mitä. Se on valetta, se on vihollisen valetta, mut kipeimpinä hetkinä mä aina vahingossa ajettelen et mä en vaa oo tarpeeks.
Ja mä muistin kuinka mä itkin niinä vuosina itteni tyhjiin. Enkä mä haluu palata enää siihen. Mä haluisin päästää kaikest menneest irti, lopultakin. Mä tunnistan ittessäni katkeruutta ja anteeksantamattomuutta monia ihmisiä kohtaan, ja mä haluun tehä niistä parannuksen. Herra vain sun avulla se onnistuu. En mä yksin pysty. Mun unelma on tulla enemmän Kristuksen kaltaseks.. mä haluaisin niin olla nöyrä välittävä ja rakastava.. lempeä.. mut en mä yksin pysty. Vain sussa Herra on mun kaikkeni.
Ja minne mä oon menossa? Mä vaivuin omiin ajatuksiini sen kaiken puheensorinan keskellä ja näin itteni kävelemässä pitkin Budapestin katuja, tai no katuja ylipäänsä, kuluneet lökäpöksyt jalassa ja rinkka selässä. Sinnekkö mä oon menossa? Kaduille? Budapestiin? Vain Herra tietää. Tuntuu ku ois jotenki eksyksissä. Tyhjässä kuplassa josta pitäis päästä ulos. Ja mä katon itseäni huokasten. Mä yritän liikaa olla sitä mitä maailma haluu mun olevan, mä oon hukannu sen mikä kuvastaa mun sisintä.. mua. Sen mitä mä oon ja edustan. Mä ikävöin niitä aikoja kun olin tulessa. Rohkea ja paloin Jumalan tulta. Miks mä oon päästäny sen liekin hiipumaan? Ja ku mä havahdun takas kuuntelemaan mä huomaan mun ympärillä muutamia todella rakkaita ihmisiä, jotka saa mut tuntee itteni hyväksytyks ja arvostetuks..rakastetuks. Ja mä tiiän et mä selviin. Mä todella selviin. Vaik oon väsyny ja kipee ja mun korvalehti on jättimäinen ja tulehtunu eikä mul oo mitään suunnitelmia tulevalle..ni mä selviin. Koska Jeesus. Jeesus on kaikki.
Ja kotiin päästyäni laitan rukouspyynnön ystävälle, joka vastaa vahvistavin ja lohduttavin sanoin:
"Jumala muovaa sua enemmän poikansa kuvan kaltaseks ja aina kasvuun kuuluu kasvukipuja. Herra haluaa et meidän identiteetti on Hänessä. Tää maailma syöttää hirveitä suoristuspaineita, minkälainen pitäis olla. Kiinnitetään me kuitenki katseemme Jeesukseen, joka vapauttaa meidät kaikesta omasta yrittämisestä. Elävän Jumalan henki asuu sinussa!"
Ja mä luen Raamattua ja itken Jumalalle kiitosta ja kipua. Tän hämmennyksen keskellä mä tajuan taas selvemmin kuin aikoihin. Ei mul oo muuta ku Jumala jonka luota voin löytää rauhan. Ei mul oo mitää muuta identiteettiä ku se jota pala palalta löydän Kristuksessa. Enkä mä omas voimas pysty antaa anteeks ja pääsee eroo katkeruudesta joka hapattaa. Vain Kristuksen avulla mä kykenen. Niin et en enää elä mä, vaan Jeesus mussa.
In Christ alone.
Ja mä riitän. Sittenkin.
Aamen.
