Niin kaunis, kaunis on maa

"Mitä siitä jos hän sua ei rakasta
hän jolle sä rakkautes annoit.
Mitä siitä jos hän sua ei halua,
hän kenestä kuvaa sä kannoit.
Ja vaikka hän vaatisi elämää taas
kohti kuolemaas,
kulje riemulla ylistäen Jumalaa
Niin kaunis, kaunis on maa.

Kuka tietäisikään mistä me tulemme,
ja missä on matkamme määrä.
Ehkä matkalla pitkällä selviää se,
ja valkenee luuloni väärä.
Yhdestä tietoni varma on,
vaan olen päällä maan.
Elän riemulla elämääni ainoaa
Niin kaunis, kaunis on maa.

Kuka järvelle lähtenyt on aamulla
kun usvassa yö päiväks muuttuu.
Kuka väittäisi maailma on sattuma,
sen katseesta ymmärrys puuttuu.
Nyt päättyy raatajan levottomuus,
nousee päivä uus.
Vesi välkkyvi lohduttaen kulkijaa
Niin kaunis, kaunis on maa.

Mitä siitä jos synnymmekin vaivalla,
kun vaivalla kuolemme kerran.
Vaikka hetkeksi virsi on vaikeneva,
kun kohtaamme laulujen Herran.
Aikaa on jäljellä rakastaa nyt,
nouskaa hylätyt.
Sielu surutta salamoiden savuaa 
Niin kaunis, kaunis on maa."

Toi on kaunis kaunis laulu. Musta tuntuu että se kertoo mun elämästä jollain tavalla. Ja luulen että se sopii aika monen muunkin elämään. Mut jotenki vaa toi asenne mikä tosta kuvastuu.. vau. Et vaik olis mikä ni riemulla kuljetaan eteenpäin ja ylistetään Jumalaa. Vaik muut sanois mitä ni tää pallo mil me tallataan on kaunis paikka. Eikä vaa ulkosesti, vaa ylipäätään.. elämä on oikeesti kaunista. Ei se oo pelkästään kipuu ja suruu ja tragedioita. Se on kaunista ja kaunista ja rakkautta täynnä. Eletään riemulla tätä meijän elämää, koska tää on kaikki  mitä meil on. Tää on ainutkertasta. Lahja Luojalta. Kaikki mitä meil on nyt on tää hetki. Tää päivä. Muuta meil ei oo. Ja mitä siitä vaik se jota sä rakastat ei sua rakasta, mitä siitä, sulla on Jeesus. 

Vielä on aikaa rakastaa, ja jos sust tuntuu ettei sul oo tarpeeks rakkautta ni rukoile sitä, koska jokainen pyytävä saa, jokainen etsivä löytää ja jokaiselle joka kolkuttaa avataan. Tää on kaunis kaunis maa ja kulje sun ainutkertanen elämä tääl ylistäen riemulla Jumalaa.
 Aamen.