No matter where I am
Your Holy Presence will always be my home

Niin lukee mun kädessä. Ja mä kannan sitä ylpeenä.

Ja sitä katsoo monet ihmiset, missä ikinä mä kuljenkaan. Ne katsoo ihmetellen, ihaillen, kysyen; mitä se tarkoittaa? Ja sit ne huomaa mun muut tatuoinnit, jotka kaikki julistaa mun rakkauttani Jeesukseen. Ja mä seison paikoillani Jumalalle kiitosta mielessäni veisaten, annan niiden ihmisten lukea mun ihoa, ja kerron kuinka Jeesus on mun  suurin rakkaus. Mikä ihmeellinen tapa tavoittaa ihmisiä! Mä voin rehellisesti sanoa, et jos mulla ei olis näitä tatuointeja, en mä olis varmaan yli puolille kaikista niist ihmisistä joita oon kohdannu, saanu kertoaa rakkaudestani Jeesuksekseen.. Mut koska nää tekstit ja kuvat koristaa mun ihoa.. ni kaikki vaan tulee ihailee ja kyselemään. Ja sit syntyy keskustelua. Ja mä rakastan niitä kohtaamisia! Tuntuu aina kun mä syttyisin tuleen, Pyhän Hengen tuleen. Uudestaan ja uudestaan. Kun mä silmät loistaen pääsen kertomaan siitä Rakkaudesta. Totuudesta, joka tekee vapaaksi. Ja mä voin sanoa, et se todella saa ihmiset ympäri maailmaa miettimään.. se saa ne ihmettelemään. Pysähtymään ja kiinnostumaan. Kuuntelemaan. Janoamaan. Menin ottamaan reissussa uutta tatuointia, ja hetken verran mietin, et otanko. Mut mul oli hyvä Raamatun kohta mielessä, ja jo samana iltana kun me käveltiin rannalla, huus joku meijän perään et mitä mun jalassa lukee, ja mun piti mennä näyttämään ja siinä se sit tavas sitä Raamatun kohtaa, ja synty hyvä keskustelu! Kuinka mun sydän meinaskin pakahtua siitä riemusta! Ja mä tiesin et en ottanu turhaan uutta tatuointia. Mä tiedän et monet on tatskoja vastaan, mut mä oon saanu rauhan näistä Jumalan edessä, ja mä koen et tää on yks tapa jolla mun on tarkotus tavoittaa ihmisiä. 

On hyvä olla taas kotona. Vaikka se meri oli jotain niin kaunista. Sitä olis voinu kattoa loputtomiin. Merta vaan silmän kantamattomiin. Turkoosi kirkas meri. Mä rakastan merta. Oli myös hienoa olla sukeltamassa, riippuliitämässä ja oli ihanaa tutustua uusiin ihmisiin. Mut mä myös ymmärsin sen reissun aikana, että mä haluun jonnekin mis ei oo turistirysiä eikä krääsäkauppoja, vaan ihmisiä joita saa auttaa, siunata ja rakastaa. Enkä mä sano ettei tuolla voinu sitä tehdä, tietty pysty, mut mä tarkotan et mis ei etitä omaa etuaan vaa niitten toisten. Niitten jotka tarvii sun unelmia et niillä vois olla mahdollisuus. Sitä mä meinaan.

Mä oon onnellinen. Mua oikeen nauratti kun mä ajattelin tota tänä aamuna! Istuskelin pihakeinussa auringonpaisteessa, pieni raikas tuulenvire kävi välillä mun yli. Mä istuin siinä ja kuuntelin ku pikkuveli leikki

hiekkalaatikossa ja luonto mun ympärillä eli omaa elämäänsä. Mä ajattelin et kuin kiitollinen saankaan olla. Tästä kaikesta. On kesä, on kaunista ja mun ympärillä on rakkaat.  Mul on duuni ja sali ja nää pellot. Mul on Jeesus. Mul on tää ihmeellinen rauha ja mul on taskut täynnä unelmia. Ja sit on se hymykuoppanen kaveri, joka ilmottelee ittestään ihan liian harvoin. Mut mä vaan rukoilen ja pidän katseeni Kristuksessa. Mä rukoilen et Jumala käyttäis mua, oli tilanne mikä vaa, ja sillonkin ku inhimillisesti katottuna sevaikuttais mahdottomalta. Etenkin sillon. Muista et meijän tarkotus on todellaki rakastaa, ja sitä kautta johdattaa ihmisiä Totuuden äärelle. Se ei oo jotain mikä lähtee susta ja musta, se on jotain mikä lähtee yksin Jumalasta. Kun Pyhä Henki valtaa sut, sä villiinnyt täysin; sä vaan haluut rakastaa jokaista ja kertoa jokaiselle vastaantulijalle kuin suuri Jumala sul on! Ja se on niin parasta! Pysy liekeissä, koska maailma tarttee sitä enemmän ku mitään muuta. Maailma tarttee just sua, valonkantajaa.

 Jeesus sanoi heille: Lähtekää minun mukaani.

Minä teen teistä ihmisten kalastajia.
Mark.1:17

Aamen.