Sydän tulessa

Kauhee reissukuume! Samalla ku haaveilen reissaamisesta, yritän kiihkeesti ettii mun elämän tarkotusta. Rukoilen et Herra neuvois ja näyttäis mikä on se mun juttu, minne suuntaan mun pitäis ottaa seuraava askel, sit ku sen meinaan ottaa. Kattelin just Kilroyn sivuilta kaikkia seikkailuja ja reissuja mitä niillä on.. ja mut täytti valtava kaipuu päästä reissuun. Seikkailemaan. Samalla mietin et miten ikinä mä selviäisin ja osaisin ja pystyisin.. ja samalla mietin et en haluais lähteä yksin, mut toisaalta sekin olis varmasti antosaa. Huoh. Mut luotan siihen et Jumala pitää kaikist näistäki jutuista huolta. 

Mut oikeestaan se mitä mä haluun tällä kertaa sanoa, löytyy Nicky Cruzin kirjasta Sydän tulessa. Luin viime lauantaina nuortenillassa nää jutut kaikille ku mulla oli juontovastuu, ja koska nää Nickyn sanat on must niin ihmeellisiä ni kirjotan ne nyt tänne. Se kirja sytytti ainaki mun sydämen tuleen. Ihan tosi, mul ei oo ikinä käyny sillee ku oon lukenu jonkun kirjan, mut nyt kävi. Se oli kesän alkua, ja mä olin aivan tulessa.

Jos tahdot muuttaa maailman, aloita siitä, että annat Jumalan muuttaa sinut. Että Jeesuksen palavasta rakkaudesta tulee sinun palava rakkautesi. Että Pyhä Henki saa olla ainoa oppaasi ja opastajasi joka askeleella, päivän jokaisena hetkenä. Että annat Jumalan sytyttää sydämesi tuleen sielujen voittamiseksi.

 

Sen sijaan että vietät elämäsi rukoillen siunauksia, rukoile, että Jumala käyttää sinua siunaamaan muita. Sen sijaan että ponnistelet saadaksesi mukavan elämän ja varakkuutta ja voidaksesi syödä hyvin, rukoile, että Jumala käyttäisi sinua auttamaan toisia saamaan hyvän elämän, katon päänsä päälle ja ruokaa. Sen sijaan että etsit ihmeitä, anna Jumalan muuttaa oma elämäsi Hänen tahtonsa eläväksi, hengittäväksi ihmeeksi.

Niin monet ihmiset ottavat Jeesuksen vastaan, mutta riippuvat kiinni menneisyydessään. He kuulevat sanoman anteeksiantamuksesta, mutta sydämessään hei eivät ota sitä vastaan, eivät usko sitä. He eivät voi kuvitella, ettei sillä mitä he ovat tehneet, ole enää väliä. He eivät voi tuntea saaneensa anteeksi. Siksi kahleet pysyvät. Menneisyyden synnit kytevät vieläkin heidän mielessään ja houkuttelevat heitä, kutsuen heitä takaisin. Sen aaveet, mitä he olivat, vaivaavat heitä edelleen.

Näen sitä joka päivä. Se tekee ihmisistä luopioita, saa heidät lankeamaan entiseen elämäntapaansa. Heikkona hetkenä etsimään käsiinsä vanhat ystävänsä, lankeamaan takaisin huumeisiin, seksiin ja syntiin. Näin tapahtuu, kun ihmiset vastaanottavat uuden tulevaisuuden mutta eivät päästä irti vanhasta. Eivät hellitä otettaan syyllisyydestä ja tunnonvaivoista. Eivät anna itselleen anteeksi, niin kuin Jeesus on antanut heille anteeksi. "Katso, nyt on otollinen aika", apostoli Paavali kirjoitti, "nyt on pelastuksen päivä" (2.Kor.6:2). 

 Ei riitä, että vastaanotamme Jeesuksen ja pyydämme anteeksi syntejämme, meidän täytyy myös sanoutua irti siitä, keitä kerran olimme ja omaksua kokonaan uusi päivä - pelastuksemme päivä. Päivä, jonka Jumala ei enää muista syntejämme; jolloin millään mitä olemme tehneet, ei enää ole väliä, vaan ainoastaan tulevaisuudella on väliä. Sen tarvitsee olla enemmän kuin pelastuksen päivä; sen tulee olla syvälle käyvän muutoksen päivä. Uuden toivon ja uusien unelmien päivä  - uudistuneen sydämen, mielen ja sielun päivä.



Saatana elää menneisyydessä. Hän on kerran olleen ruhtinas, murheen ja syyllisyyden kuningas. Hän elää pitääkseen meidät siellä, muistuttaakseen meitä siitä, mitä olemme tehneet ja kuinka kauheita olemme olleet. Hänen mielensä on täynnä menneitä voittoja, aikoja jolloin hän sai meidät tekemään syntiä, kompastelemaan ja kaatumaan hänen valheidensa tähden. Sillä hän tietää sydämessään, ettei hänellä ole muuta kuin menneisyys. Kun pelastus tulee, saatanan ote heltiää. Ja hänellä on jäljellä ainoastaan toivo saada meidät ajattelemaan, että olemme edelleen vankeja. Hän ei enää voi saada sieluamme, mutta hän voi tehdä meidät onnettomiksi ja tehottomiksi Jumalan lapsina.

Älä anna hänen tehdä sitä. Älä anna hänen täyttää mieltäsi epäilyksellä ja hämmennyksellä, menneiden syntien muistolla - syntien, jotka Jumala on päättänyt unohtaa. Syntien, jotka meidän tulee unohtaa, ennen kuin voimme todella mennä eteenpäin.

Wow.. mitä tohon nyt sit enää lisäis.. muutakun aamen!