Mä tajusin kaiken tän oman riittämättömyyden ja sielun sotkun keskellä totuuden, jonka mä olin jotenkin onnistunut hukkaamaan.. mä tajusin mitä Jumala halus sanoa mulle.. mä hiljennyin ja kuuntelin mitä Isä kuiskaili mun sydämelle joka oli pikku hiljaa lähteny parantumaan Mestarin käsissä;

"Lapseni, yksin ARMOSTA. Sä olet armon etkä lain alla. Mä rakastan sua eikä sitä voi mikään ikinä muuttaa. Ei mikään. Eikä Mun rakkauteeni Sua kohtaan vaikuta sun teot tai tekemättä jättämiset. 

Mä loin sut, mä suunnittelin ja muovasin sut. Mä oon rakastunut suhun korviani myöten!
Älä kato siihen mitä sä et oo ja mitä sulta puuttuu. Älä vertaile itteäs muihin, koska sä oot ainutlaatuinen. Mun taideteokseni. Sä oot niin paljon enemmän ku sä kykenet ees ymmärtämään. Katso Muhun. Yksin Muhun. Koska Mä annan sulle kaiken sen mitä sä ikinä tuut tarvitsemaan. Nostat vaan katsees Muhun. Yksin armosta, rakkaani. Ei suorittamalla eikä yrittämällä. Mä loin sut olemaan mun rakkauteni kohde. Älä ikinä unohda sitä. Mä rakastan sua nyt ja aina, se ei muutu vaikka sä et tekis yhtään mitään!

Rakkaudella Sun Taivaallinen Isäsi"

 
Mä en voi muuta kuin nostaa katseeni.. ja tunnen kuinka taakat otetaan pois mun harteilta. Mä tunnen uudenlaista vapautta. Mä kellun armon virrassa! Voiks enää ihanampaa olla? Mä oon vapaa! Kiitos rakas Isä!<3

Aamen.