Se on ku sukeltais jonnekkin syvyyksiin... ei omasta tahdosta. Ku joutuis pyörteeseen josta on vaikee päästä pois. Omin voimin siihen ei todellakaan pysty. Vihan  ja katkeruuden pyörteeseen. Turhautumisen ja merkityksettömyyden pyörteeseen.

Jeesus. Mä haluun rakastuu Suhun uudestaan. Mä haluan vaan ja ainoastaan hengittää Sua. Mä haluun tuntea Sut tässä näin. Koska mä oon turhautunu. Mä oon niin turhautunu siihen millanen ihminen mä oon. Tai en mä edes tiedä kuka mä oon... mä en tiedä millaseks mut on tarkotettu olee. Mä tunnistan ittessäni ajatuksia, asenteita ja piirteitä joita mä en todellakaan haluais että mussa on. Mä oon yks sotku.

Mut mä oon Sun sotku. Selvitä mut. Tee musta ehjä ja uus. Murra mut kokonaan, murra vaikka se tekis kuin kipeetä. Koska mä oon niin kyllästynyt tähän kaikkeen mitä mä oon. Tee musta uus ja pyhä ja kaunis astia, joka olis vaan täynnä Sun rakkautta ja kaikkea sitä mitä Sun Sanas saa meissä itämään.

Jeesus, mä en jaksa enää yrittää. Ota pois kaikki tää yrittäminen ja revi juurineen musta irti kaikki vihollisen valheet. Revi irti kaikki mikä ei oo kaunista eikä pyhää eikä tuota Sulle kunniaa. Revi irti kaikki mikä tuottaa mun ympärille tuhoa ja riitaa ja katkeruutta. Jeesus mä pyydän. Mä en oo mitään enkä mä pysty itse. Mä tarviin  Sua. Mä oon riippuvainen Susta. Sun armosta. 

Ne sanoo et elämän ylin tarkotus on olla Sun rakkauden kohde. Anna ton totuuden täyttää mut jokaista solua myöten. Tee musta uusi luomus. Luomus joka tuottaa Sulle kunniaa.

Aamen.